Kuopion Musiikkikeskus

 
 

Taidetta talossa

Kuopion kaupunki järjesti syksyllä 1984 suomalaisille kuvataiteilijoille yleisen kilpailun, jonka tarkoituksena oli löytää ehdotuksia Kuopion Musiikkikeskuksen lämpiöön sijoitettaviksi taideteoksiksi. Kilpailu järjestettiin kahdessa sarjassa; A-sarjassa etsittiin taideteosta konserttilämpiön Valohallin puoleiseen seinään ja B-sarjassa konserttilämpiön Haapaniemenkadun puoleiseen päätyseinään.

Määräaikaan mennessä kilpailuun jätettiin ennätysmäärä luonnoksia, kaikkiaan 240 ehdotusta, joista A-sarjaan tarjottiin 83 teosta ja B-sarjaan 156 teosta, sekä molempiin sarjoihin yhtä yhteistä teosta. Ehdotuksista löytyi sekä maalauksia, grafiikkaa, veistoksia että tekstiiliteoksia. Palkintosijoille sijoittumisen ratkaisi ehdotusten toteuttamiskelpoisuus Musiikkikeskuksen tiloissa.

Parhaiksi teoksiksi ja tiloihin sopivimmiksi valittiin yksimielisesti oululaisen Reijo Hukkasen teos Äänirauta Valohallin vastaiselle seinälle ja Ars Fennica 1997 -palkitun kuopiolaisen Pauno Pohjolaisen leppäpuusta valmistettu Van Goghin sävelkorva konserttilämpiön Haapaniemenkadun puoleiselle päätyseinälle. Kolmas Musiikkikeskuksen merkittävä ja suurempi taideteos on porrastasanteella sijaitseva Toivo Jaatisen Sibelius-veistos.

Äänirauta

Palkintolautakunta kuvaili oululaisen Reijo Hukkasen metallireliefiteosta seuraavasti: ”Työ on uusi, villi ja vapaa ratkaisu, joka elää tätä päivää ja antaa mielikuvitukselle tilaa, mutta on samalla hallittu kokonaisuus. Se sopii hyvin tilaan ja toimii siinä kontrastina ja vapauttavana elementtinä. Positiivista ratkaisussa on, että tekijä on ottanut huomioon myös näkymän ikkunan takaa”.

Van Goghin sävelkorva

Veistetty maalaus vai maalattu veistos?

Musiikkikeskuksen konserttilämpiön Valohallin vastaisella seinällä sijaitseva, leppäpuusta veistetty teos Van Goghin sävelkorva on kuopiolaisen taidemalaarin ja kuvanveistäjän, Pauno Pohjolaisen tuotantoa vuodelta 1987.

Teoksen nimi viittaa samanaikaisesti sekä kuvataiteeseen että musiikkiin: ekspressionistisena työnä se viittaa sujuvasti ekspressionismin mestariin, van Goghiin, joka leikkasi korvansa irti lahjoittaakseen sen ystävättärelleen. Toisaalta se viittaa korvaan musiikin kuulemisen ja kuuntelemisen välineenä. Pohjolainen osallistui kilpailuun myös toisella samannimisellä luonnoksella, jossa muodot olivat lähempänä työn kirjallista lähtökohtaa. Tässä ehdotuksessa fasetit (hiomapinnat) ovat kaarevia, ”korvamaisia”, taiteilijan aiemmalle tuotannolle tyypillisiä kiekuramuotoja.

Teos rakentuu paksuista leppälankuista ristiin liimaamalla aikaansaaduista palkeista. Sinisen ja keltaisen sävyin maalattu reliefi muodostuu 15 eri elementistä, joiden yhteispinta ala on 590×570 cm eli kuva täyttää lämpiön koko päätyseinän. Painoa teokselle jäi työstämisen jälkeen reilut 2.500 kiloa.

Apuna reliefin perustyössä taiteilijalla oli kaksi Kuopion koti  ja taideteollisuusoppilaitoksen kovien materiaalien osaston silloista opiskelijaa, Jukka Pekka Suvala ja Tuomo Rousi. Puu kuivattiin, höylättiin ja liimattiin palkeiksi koululla. Palkeista rakennettiin 15 taiteilijan suunnittelemaa epäsäännöllistä elementtiä, sen jälkeen palkkeihin siirrettiin taiteilijan luonnoksesta syvyysulottuvuudet. Työstön jälkeen taiteilija alkoi koota ja pintakäsitellä palapeliään styroksmallin mukaan. Pultattaessa työtä Musiikkikeskuksen seinään, palapelin osien väliin jätettiin parin senttimetrin rako, jotta puulle jäisi tilaa elää teoksen valmistumisen jälkeenkin.

Työn tärkeimpänä lähtökohtana taiteilijan mukaan on ambivalenssi, kaksijakoisuus vastakohtana monoliittisuudelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että taiteilija on pyrkinyt rikkomaan työn yksiselitteisyyden värin ja muodon vuoropuhelulla. Toiset elementit on hiottu hyvin sileiksi ja tiukoiksi, toiset taas jätetty karheiksi. Yhdessä elementissä pinta on maalattu ja sen jälkeen uurrettu puuta näkyville, toisessa taas maalaamatonta pintaa on karhennettu uurtamalla ja sen jälkeen käsitelty maalilla. Työprosessin eri vaiheet ja mielialat, lisäämiset ja poistamiset, löytyvät hiomapinnoista. Taiteilijan itsensä mielestä Van Goghin sävelkorva on enemmänkin veistetty maalaus kuin maalattu veistos.

Työn lähtökohtana oli myös sen julkisuus ja tila. Kilpailun palkintolautakunnan mielestä ehdotus täytti hyvin koko tilan ja liittyi elimellisesti arkkitehtuuriin, mutta toimi orgaanisilla muodoillaan ja väreillään myös kontrastina sille. Kilpailun aikana taiteilija kävi katsomassa keskeneräistä tilaa, ja tämä vaikutti osaltaan myös työn väritykseen: tiilenpunaisten seinien ja siniharmaan lattiamaton väri oli tiedossa jo luonnosvaiheessa, valo ja sininen Kallavesi avautuivat päätyseinän viereisestä isosta ikkunasta.

Sommittelullisesti työ on myös ambivalentti, siitä ei löydy etualaa ja taustaa, sitä voidaan tarkastella pienempinä osina tai kokonaisuutena. Jokainen tasopinta toimii sekä itsenäisesti että yhdessä. Tilan kannalta tämä on merkityksellistä siksi, että teosta tarkastellaan myös porrastasanteelta, mistä sitä ei voi nähdä kokonaisuudessaan. Van Goghin sävelkorvaa voi verrata Kuopion kaupunginteatterin (linkki sivulle) lämpiössä olevaan Lauri Ahlgrénin Yhtäaikaisia tapahtumia sinisessä tasossa  seccomaalaukseen. Sukulaisuutta näiden kahden työn välillä löytyy tilankäytöstä, mutta myös siitä, että molemmat viestivät rakennuksen ulkopuolisesta tilasta, keltaisesta valon ja sinisestä veden väristä.

Sibelius-veistos

Vuonna 1987 Kuopio juhlisti Suomen itsenäisyyden 70 vuotisjuhlavuotta hankkimalla kuvanveistäjä Toivo Jaatisen (synt. 1926) Sibelius-veistoksen Musiikkikeskuksen aulaan. Veistos on osa kuvanveistäjä Toivo Jaatisen luonnoksesta, jolla hän 1960 luvun alussa voitti valtakunnallisen Sibelius-monumenttikilpailun, mutta työtä ei kuitenkaan toteutettu.

Sibelius-veistos on sijoitettu Musiikkikeskuksen pääportaikon välitasanteelle, jossa se toivottaa tervetulleeksi talon asiakkaat ja toimijat.

Lue Toivo Jaatisen haastattelu (Nurmijärven uutiset 8.12.2015)

Aurinkoportti

Aurinkoportti-teos sijaitsee talon ala-aulan yhteydessä, Konserttilämpiöön nousevan pääportaikon alkupäässä.

Valokabinetin taideteos

Tähän tekstiä teoksesta

Värisävel

”Jos sävel olisi väri, niin räikeänä minä soisin”

Kuopion Musiikkikeskus juhli 30 toimintavuottaan 2015 yhdessä yleisön kanssa toteutettavan Värisävel-yhteisötaideteoksen muodossa. Piirre Collectiven kanssa toteutettu teos julkistettiin perjantaina 12.2. Musiikkikeskuksen avoimien ovien päivänä.

Kuopion Musiikkikeskus halusi ottaa yleisön mukaan 30-vuotisjuhlavuoden toimintaan. Värisävel-projektin myötä eri-ikäiset kuopiolaiset saivat innostua väreistä, materiaaleista ja musiikista ja osallistua taideteoksen toteutukseen. Omanlaisen värisoinnun sai jokainen säveltää itse teokseen, lähtökohtana musiikin inspiraatio.

Yhteisötaideteoksen kokoaminen käynnistyi helmikuussa 2015 Avoimien ovien päivänä jatkuen kevään aikana Kuopion Musiikkikeskuksen konserttien yhteydessä Piirre Collectiven toimintapisteessä. Tyhjille nuottiriveille eri-ikäisten vieraiden asettamista langoista ja kangastilkuista syntyi ”monivärinen ja -ääninen kangassinfonia” alkuna yhdessä tekemiselle. Syksyllä 2015 Värisävel-työpajat vierailivat talon tapahtumien lisäksi myös Musiikkikeskuksen ulkopuolella Sinikellon, Puijonlaakson, Suopursun, Kasarmipuiston ja Paimenpojan päiväkodissa sekä Puijonlaakson palvelutalossa, Villa Kallavedessä, palvelutalo Lepolassa, Leväsen palvelukeskuksessa ja Melankadun toimintakeskuksessa.

Värisävel-vierailut koostuivat Kuopion kaupunginorkesterin Salonkikvartetin musiikkiosuudesta sekä sen jälkeen pidettävästä työpajasta. Vierailut tarjosivat niin nuorille kuin vanhemmillekin osallistujille moniaistisen kokemuksen, joka oli sekä rentouttava ja rauhoittava että aktivoiva ja virkistävä. Moniaistisessa työpajassa elävä musiikki yhdistettiin yhdessä kokemiseen ja luovaan käsillä tekemiseen. Työpajoissa oli väriteemat, ja osallistujat saivat halutessaan tuoda mukanaan siihen sopivaa materiaalia mukanaan. Värisävel-teos on lähtökohtaisesti rakennettu kierrätysmateriaaleja hyödyntämällä.

Työpajojen runsaasta annista valikoitiin aineksia lopulliseen Värisävel-teokseen, joka on esillä Kuopion Musiikkikeskuksen Jazzklubilla. Piirre Collectiven muotoilijat kertoivat halunneensa ”kuvata teoksessa sävelten kasvamista ja musiikin kukoistusta elementtien kokoeroja ja eri materiaalia hyödyntämällä”.

Lopputulos on melodia Värisävelestä, jonka matkalla on ollut innostuneita käsipareja, tarkasti kuuntelevia korvia, rohkeita näkemyksiä, väritaitureita ja hetkeen heittäytyviä mieliä. Valmiin teoksen lisäksi projekti loi ympärilleen paljon luovaa innostusta ja hyvää mieltä.

Piirre Collective on yhdentoista nuoren muotoilijan osuuskunta, jonka jäsenet ovat tutustuneet toisiinsa opiskellessaan Savonia-ammattikorkeakoulussa Kuopion Muotoiluakatemiassa. Ensimmäinen kipinä osuuskunnan perustamiseen syttyi vuonna 2013 Frankfurtin Heimtextil13-messuilla. Tällä hetkellä Piirre Collective on kasvanut ja muovautunut omannäköiseksi yritykseksi ja suunnitteluryhmäksi. Se on osallistunut kansainvälisille messuille ja toteuttaa projekteja paikallisten toimijoiden kanssa, jakaa kuosi-ideoita sekä tekee monipuolista suunnittelutyötä kuvituksista tilasuunnitteluun.

Ensimmäisen kerran Kuopion Musiikkikeskus teki yhteistyötä Piirre Collectiven nuorten muotoilijoiden kanssa vuonna 2013 sisustustekstiiliprojektin myötä. Tuolloin Savonia-ammattikorkeakoulun Kuopion Muotoiluakatemiassa opiskelevat nuoret laativat tekstiilimalliston ehdotukseksi Kuopion Musiikkikeskuksen yleisötilojen tekstiileiksi. Projektin taiteellisena johtajana ja opiskelijoiden mentorina toimi taiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen, jonka kanssa Kuopion Musiikkikeskus on tehnyt yhteistyötä vuodesta 2006 lähtien.

Lisätietoa: Piirre Collective

 

YHTEISTYÖKUMPPANIMME
OP Kuopio

Tilaa Kuopion Musiikkikeskuksen uutiskirje niin saat tietoa tulevista tapahtumista: